Työn tekemisen ilo

Ensimmäinen viikko takana uudessa työssä. En väitä että helppoa on ollu, koska se ei ole totta. Päivät venyvät välillä pitkiksi, kun työmatkoihin menee tunti/ suunta ja töitä tehdään se 8h/ päivä. Tai teen nyt harjoittelun ajan tuon 8h/päivä. Harjoittelu kestää kaksi viikkoa, jonka jälkeen pääsen pikku hiljaa itse asiaan. Ja mitä minä nyt sitten aloin tekemään? No Suunnon asiakaspalveluhommia. Suomeksi. Kyllä.

Aloitimme tällä viikolla tutustumisen laitteisiin joiden käyttöä tulen opastamaan asiakkaille ja täytyy myöntää että paljon asiaa on opittava lyhyessä ajassa. Oppimista helpottaa hieman se, että sain työpaikaltani lainaan erään suunnon kellon. Ihan halvimmasta päästä nämä kellot eivät ole. Lainaamani hinta on verkkokaupassa 279€ arvoinen. Harmi vain kun en siltikään osaa pitää kelloa kädessä. Ei vain tunnu omalta.

Kuvassa töistä lainaamani Suunto Trainer-mallin kello

Työpaikasta sen verran että se sijaitsee naapurikaupungissa Gentissä. Junamatka täältä Bruggesta sinne kestää noin 20min. Ja kun tulen takaisin, otan välillä vahingossa sen väärän, hitaan junan ja työmatka kestääkin 45min. Noh, ompahan aikaa lukea kirjaa tai opiskella asioita joita päivän aikana kävimme läpi. Gentin juna-asemalta minulla on vielä noin 25minuutin kävelymatka työpaikalleni. Vaan enpä minä sinne kävele, käytän joko raitiovaunua tai ostamaani potkulautaa. Kyllä, minä menin ja ostin itselleni potkulaudan. Joku olisi saattanut sanoa että kokoontaitettava pyörä olisi ollut ehkä järkevämpi. Ja olisin varmasti ollut oikeassa. Mutta tuo tuli nopeasti vastaan ja hintakin oli sopiva, päätin että tuolla mennään. Ehkä se vähän aiheuttaa hilpeyttä muissa mutta samapa tuo. Minä kiidän potkulautani kanssa kuin tuulispää pitkin Gentin huonosti hoidettuja teitä.

Työtoverini koostuvat kolmesta suomalaisesta naisesta, yhdestä itävaltalaisesta, kahdesta italialaisesta, kahdesta ruotsalaisesta ja kolmesta hollantilaisesta. Hyvä porukka, kaikki ottaneet tosi hyvin vastaan. Töihin on kiva mennä, ja tulee olemaan vielä kivempaa kunhan pääsen toimistoon muiden kanssa höpöttelemään. Tai eihän se mikään juorukerho ole kun pitää ottaa puheluita vastaan. Mutta pääseepä ainakin tekemään töitä sillä lailla kunnolla. Tulen siis työskentelemään tulevaisuudessa 2,5 päivää viikossa, joten aikaa jää hyvin opiskeluihinkin.

Mainitaan tässä vaiheessa opiskeluista sen verran että näin ensimmäisen vuoden jälkeen voi kohta sanoa että loppu häämöttää jo. Kyllä! Ammattikorkeakoulussa pitää saavuttaa 210 opintopistettä ja mulla on niitä kesän jälkeen jo 103. Siihen kun laskee hyväksiluvut, opinnäytetyön ja harjoittelun niin mullahan on koulu kohta käyty.

Kuvassa Oskari ei vielä ole päässyt parvekkeelle koska kaidetta ei ollut tehty koiravarmaksi.

Säästä sen verran että viime viikolla oli aivan älyttömän lämmin. Lämpötila oli varmasti lähemmäs sen +30 astetta, ulkona tarkesi olla todella hyvin ilman pitkähihaista paitaa. Jopa minä, jolla on aina kylmä ulkona. Oskarin kanssa ei tietenkään voinut tehdä pitkiä lenkkejä, joten teimme reissuja puistoon johon otimme mukaan muutaman lelun, herkkuja/puruluita, vettä sekä minulle lukemista. Kyllä kelpasi, varsinkin kun Oskarikin pääsi näkemään muutakin elämää kuin kodin ohi ajavia autoja. Kävin myös ostamassa parvekkeellemme verkkoa, jotta Oskari voi alkaa olla siellä silloin kun joku on kotona. Parvekkeen kaiteen raot olivat juuri sen kokoiset että Oskari olisi helposti sopinut niiden läpi. Asumme kuitenkin kuudennessä kerroksessa, joten pudotus on turhan pitkä. Mutta nyt siellä uskaltaa olla turvallisin mielin ja viihdyimme siellä Oskarin kanssa viime viikolla todella hyvin.

Lähipuistossa

Oskari ja kaverit; herra hiiri ja lohikäärme. Taustalla joki/puro/kanaali jossa uiskentelee erinäköisiä lintuja.

Korjattu kaide ja uusi maailma avautui Oskarille.

Mitähän muuta... Käytiin tuossa viikko sitten museoissa, voisin niistä kirjoittaa seuraavaksi. Nyt on meidän aika lähteä käymään viimeisen kerran ulkona ennen nukkumaan menoa.